Syyskuun alussa äidit järkyttyivät partiotaitokisa Ruska-Punkun nimestä. Tuohtunut äiti otti yhteyttä radiokanava The Voiceen, joka uutisoi aiheesta otsikolla: “Äidit hämmentyivät: Lasten partioleirin nimellä kyseenalainen kaksoismerkitys”. Todellisuudessa Voicen uutisessa meni pieleen lähes kaikki. Ruska-Punkku on yli 12-vuotiaiden partiotaitokilpailu, ei mikään sudenpentuleiri. Itse en edes tajunnut nimen härskiä sanaleikkiä, ennen kuin se nostettiin uutisessa esille.
Useampi vuosi sitten eräs äiti järkyttyi Helsingin Sanomien mielipidepalstalla, kun viikonloppuretkellä lapsista kantoivat vastuun 14-vuotiaat, eikä mökissä ollut sähköä – jääkaapista puhumattakaan. Itse olin lähinnä järkyttynyt siitä, että joku ihmettelee, miksei retkellä ole jääkaappia. Olin vähällä kirjoittaa vastineen, mutta jätin lopulta väliin.
Toisaalta, ehkä omakin äitini olisi järkyttynyt, jos olisin 11-vuotiaana kertonut hänelle, että yritimme vartiomme kanssa retkellä tehdä ruokaa trangialla kämpän sisällä. Sinoli hieman savutti. Eräällä toisella retkellä jalkani upposi jäihin. Onneksi kaverit olivat vieressä. En myöskään tainnut kertoa äidille siitä, kun lähdin uppoamisen jälkeen, jalka luonnollisesti märkänä, yksin kävelemään takaisin leiripaikkaamme ja eksyin. En ajatellut olevani mitenkään vaarassa, vaikka jalka olisi voinut kylmettyä. Metsässä harhailu oli mielestäni lähinnä jännittävää. Ei äiti siitä kuitenkaan olisi yleisönosastolle kirjoittanut.
Tuntuu, että partio nousee otsikoihin vain erikoisten väärinkäsitysten tai tietämättömyyden seurauksena. Lippukunnan tavallisesta retkestä ei kirjoiteta kuin korkeintaan paikallislehdessä, ja usein silloinkin kirjoittaja on joku leirillä mukana olleista.
Suomen Partiolaisilla on viestintästrategia, brändi ja ties mitä. Tiedotusvälineille halutaan tarjoilla iloisia ilmeitä ja toimintaa partiohuivit kaulassa. Niitähän löytyy esimerkiksi median toisesta lempilapsesta, puolisotilaallisesta partioparaatista.
Mikäpä olisikaan äitien järkyttymisen lisäksi herkullisempi aihe otsikolle kuin puolisotilaallinen partioparaati. Olen kuullut huhuja, että joidenkin piirien paraateissa on jopa vaihdettu sukkahousuja kirkon takana, koska ensimmäiset ovat olleet väärän väriset. Siinähän se otsikko jo onkin.
Olisikohan shokkiotsikoiden takana se, että niin kauan kuin partiosta ei ole muuta tarpeeksi mielenkiintoista kirjoitettavaa, otsikoihin nousevat järkyttymiset ja puolisotilaallisuudet.
Parhaiten vääriä käsityksiä poistetaan näyttämällä, niin kliseeltä kuin se kuulostaakin, mitä toiminta oikeasti etenkin retkillä, kisoissa ja leireillä on. Partio näyttäytyy ainakin oman kokemukseni mukaan ulkopuolisille edelleen hieman salamyhkäisenä, epämääräisenä ja kummallisena järjestönä. Leimasta on vaikea päästä eroon niin kauan kuin emme itse osaa kertoa kysyville, mitä partio on. Opetellaan. Ei se ydinfysiikkaa ole, vaikka siltä välillä tuntuukin.
Teksti: Riina Haapala, kuva: Tiina Liuska.
Aiheesta muualla:
Suora lähetys metsästä (Partiojohtaja 26.9.2013, 17:04)